torstai 26. maaliskuuta 2015

It's all in the details.

Niinhän se on, että yksityiskohdat ratkaisevat. Näin suuressa projektissa sitä usein huomaa tarkertuneensa pikku asioihin ja yksityiskohtiin ja homma jää ikäänkuin junnaamaan paikoilleen. Olisi ajateltava isosti, ensin isoja linjoja, sitten vasta pieniä ja niitä yksityiskohtia. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi. ;) Voisihan sitä ajatella, että asiat kulkevat kuin käsikädessä ja lopputulos valmistuu kerralla?!
No ajatuksenjuoksu yksityiskohdista on tuottanut tulosta. Meille tilattiin tässä alkuvuodesta lähimmältä sahalta listoja, olemassaolevien vanhojen mallien pohjalta. Tähänastisista listoista oli malli vain ikkunanpieli- ja kattolistasta. Näitä siis lisää ja samalla päätettiin malli jalkalistaan. Myös muutamia kattoon tarvittavia helmiponttipaneleita saatiin samalla. Päädyin viimein tilaamaan ovenpielilistaksi samaa vanhaa mallia, kuin ikkunanpielissä.
Ja sävy listoille tulee olemaan sama kuin peiliovissa. Olen nimittäin löytänyt meille täydellisen sävyn ja maali löytyi puoleen hintaan! :)
Kuten kuvista näkee, olen jo sutinut pari ovea Uulan-Ovi ja ikkunamaalilla sävynä Kaisla. Todella pitkän pohdinnan jälkeen päätös oli helppo. Ovissa on alunperin ollut tumma harmaa, joka on melkein valitsemani sävyn kaltainen. Sävy oli aiemmin sinertävämpi, mutta itse pidän enemmän vihreään taittavasta, joten perinteiseen väritykseen sopi hyvin tämä vihertävän harmaa Kaisla.
Ovi ei aina ole listojen kanssa samansävyinen, mutta uskon, että väri toimii hyvin ja tekee kokonaisuudesta rauhallisen melko rohkeidenkin tapettien rinnalla. Kaislalla tullaan maalaamaan myös käytävän ja luokkien puolella olevat puolipanelit, joten sävy tulee kulkemaan mukana läpi talon.
Lattia tulee olemaan sävyltään harmaa, mallia en ole vielä päättänyt. Kattolistat maalataan samalla sävyllä kuin kattokin, eli sävyllä Helmi.




Minulla on mennyt kaksi edellistä päivää tuon pukeilla olevan peilioven kanssa. Rupesin poistamaan siitä maaleja siinä uskossa, että maalipinnasta tulee liian paksu, jos maalaan oven vanhojen maalien päälle. (viimeisin valkoinen maali on todella paksusti vedetty, joka peittää urat)
Joten raaputin ja raaputin kolot ja urat puhtaaksi. Työ oli älytön ja samalla tunsin myös piston sydämessä raapatessani pois osan oven historiaa. Niimpä päätin kokeilla maalata keittiön oven kokeeksi ilman maalinpoistoa. Molemmat ovet on juuri maalattu ja pinta kiiltää siksi. Kunhan maali kuivaa, pääsen vertailemaan. Laiskahan se töitään laskee. ;)



Takaisin yksityiskohtiin, kaikista meidän ovista on vaihdettu lukot ja kahvat uusiin. Löysimme taannoin opettajanhuoneen laatikosta yhden vanhan messinkisen ovenkahvan. Ja kuinka se sopisikaan täydellisesti vihertävänharmaaseen oveen. Nyt vain silmät auki, jos pikkuhiljaa löytyisi kahvoja ja lukkoja lisää, joita voisi hiljakseen vaihdella takaisin oviin. Jep, it's all in the details. ;)

Ruokailuhuoneen puolella on tehty sama homma, kuin kirjastohuoneessa. Kattopanelit otettiin alas. Hiekkaa tuli melkoinen määrä! Tuohon paperointi päälle ja panelit pohjamaalattuna takaisin. Saa nähdä jos pääsiäisen pyhinä saisi talkooporukan avuksi naputtelemaan paneleita paikoilleen.



Aurinkoa sinne!

Riikka

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lähiruokaa.

Ajatus omavaraisesta elämisestä kiehoo ja on kiehtonut aina. Meillä kotona on aina kasvatettu itse juurekset ja vihannekset. Marjanpensaiden sadosta keitetty mehut pakkaseen ja en muista kovinkaan montaa kertaa, että meillä kotona lapsuudessa olisi ostettu kaupasta mehua. Äiti leipoi itse leivät ja lehmät olivat meidän perheen elämää vielä kun olin ihan pieni. 

Ruokaa on meilläkin pyritty kasvattamaan kesäisin, epäonnistuneita kokeiluitakin on, mutta suurin tunne on onni saada omasta maasta ruokapöytään edes jotain syötävää. Kanat tulivat meille juurikin tämän omavaraisuus-ajatuksen pohjalta. Ja on niistä toki paljon muutakin iloa! :) 
Täällä maalla pientiloja on enää kovin harvassa. Ja siksi olisikin tärkeää tukea pienyrittäjiä ja ostaa aina mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa suoraan tuottajalta. Maitoa olemme vaihtelevasti noutaneet lähitilalta ja tällä viikolla tein ensi kertaa ruokaa lampaasta. 
Maijan lammastilan laadukasta karitsaa, joka ei todellakaan maistunut villasukalle! Ihan ällistyin miten hyvää ja maistuvaa liha oli. 

Minulla oli ilo olla mukana reilu kuukausi sitten Maijan luona, jossa kokkailimme, stailasimme ja vähän kuvasimme. Ihan mahti-iltapäivä ja siitä poiki mm. nämä Miian ihanat kuvat.
Suosittelen näitä reseptejä ihan ehdottomasti kaikille, todella maistuvaa ruokaa. Ohjeet herkuille löytyy Maijan blogista tai suoraan klikkaamalla alla olevia linkkejä.










Tänään lämmitän loput herkut ja voitte uskoa, että odotan sitä hetkeä. :)

Maistuvaa viikonloppua!

Riikka

torstai 19. maaliskuuta 2015

Vihreä on energiaväri.

Kevään aurinko ja lisääntyvä valo saa aikaan ihmeitä, heräämään ja voimistumaan. Joka vuosi yhtä suurella palolla syttyy myös halu kuopsuttaa ja upottaa sormet multaan. Meillä uinuu vielä puutarha lumivaipan alla, joten pakko vain hyväksyä katselemaan teidän muiden kevät-tohinoita näin ruudun takaa ja malttaa odottaa vielä hetkisen. ;)
Sisällä ruukkuihin on vaihdettu multia ja pari uutta pelargonian pistokasta ostin eilisellä kauppareissulla. Minulle on iskenyt hulluus vanhoihin huonekasveihin ja etenkin pelargonioihin. Viime keväänä ostamani Pelargonium 'Mårbacka':n taimet voivat hyvin ja selvisivät talvesta viileällä ikkunalla sisätiloissa. Kukkaset on leikattu ja uutta versoa pukkaa kovaa vauhtia. Uusia pistokkaita on juurtumassa ikkunalaudoilla. Nyt kokoelmaan ostin kaksi tuoksupelargoniaa Pelargonium graveolens 'Orange Fizz' joiden lehdet tuoksuvat ihanasti sitruunalle ja appelsiinille.
Entisaikaan tuoksupelargoneja onkin käytetty huoneenraikastajina, ennen vieraiden tuloa on ravisteltu  lehtiä ja huumaava tuoksu on levinnyt tupaseen. :)





Iltalukemiseksi on myös kaiveltu suosikkikirjoja ja uusin tulokas on Eeva Ruoffin Vanhoja Suomalaisia Puutarhoja, joissa tarkastellaan mm. muotopuutarhojen syntyä. Erittäin mielenkiintoinen kirja.

Vihreä väri tuntuu voimaannuttavan ja katseeni hakee aina uudelleen tuohon sammalen vihreään vanhukseen. En olisi koskaan uskonut haluavani vihreää sohvaa, mutta näin kävi. ;)
Tällä sohvalla unelmoidaan ja uppoudutaan kirjojen maailmaan tulevassa kirjastohuoneessa, mutta siihen on vielä tovi matkaa. ;)

Energiaa teidän torstai-päivään!

Riikka